Blogi

Search
  • Petteri

3 Päivää Tavastialla

Ei (tietenkään) siellä Tavastialla vaan kolmen päivän etappikilpailu Tavastia 3Days. Edellisenä viikonloppuna ajettiin Tampereen kruununjalokivi Rosendahl GP. Ajot jäi Pyynikillä kesken vajaavaisen palautumisen takia. Tästä oppineena ennen 3D:tä oli 4 päivän todella kevyt jakso, jossa ajettiin lyhyesti ja hiljaa. Palautuminen onnistui hienosti ja Riihimäen varuskunnan perjantai-illan korttelissa tunne jalassa olikin vallan mainio. TSS:ää kertyi tuossa neljän päivän palauttelujaksolla vajaa parisataa, joten kevyttä mentiin. Korttelissa kilpailu meni kuten KAT2:ssa osaa odottaa eli mäki pelottaa kaikki niin ettei hurjasteluihin uskallettu. Loppukirissä jaettiin etapin hyvityssekunnit ja kun omaan kirin, jota parhaiten kuvaa norsu, jolla on rakko jalassa, niin tietäähän sitä että pääporukan viimeisesti jäätiin. Neljäs oli loppusija.


Kuva ©️Jari Birling

Lauantaina oli ohjelmassa pari etappia, joista ensimmäinen oli joukkueaika-ajo ja jälkimmäinen reilun satkun tasamaayhteislähtö. Aika-ajo on siitä kiva laji, että siinä ei tarvitse taktikoida. Kieli pinnoihin ja maalissa katsoo kuinka paljon muille jäi. Ajanotossa oli jotain suurta häikkää tällä kertaa, koska joukkueemme voitti tämän etapin.



Kuva ©️ Mikko Rantanen mikon.1g.fi ja nöyrimmät kiitokset, että jaksatte kiertää kuvaamassa kilpailuja!!

Joukkueemme oli sekakaista sorttia ja minun sekä Pasin kaveriksi saimme Lahtelaista verta. Karjalaisen Jukka veti mahtisonnin lailla TT-pyörällä niin että onneksi pääsi välillä keulaan vetoon huilaamaan. Alla olevan videon kohdasta 1:40 eteenpäin tulee joukkueemme maaliin ja siinä voi kuulla myös viikonlopun luontoäänen...




Lauantain yhteislähtöetapilla jalka oli niin tyhjä, että ainut järkevä strategia oli peesailla maaliin ja koettaa jotain ylämäkeen ajettavassa maaliintulossa. Koko porukalla oli saman suuntainen ajatus kilpailun kulusta, joten loppukiriin mentiin. Seuramme Lari "mahtipohje" Lindholm otti etapin nimiinsä ja minä olin kolmas. Kahden päivän jälkeen oli toisena yhteiskilpailussa 2 sekunnin päässä Lahtelaisesta Karjalaisesta...


Illalla venyttelyn yhteydessä vasen sisäreisi alkoi ilmoittelemaan olemassaolostaan että huomenna olisi kivempaa olla sohvalla Giroa katsomassa kuin lähtöviivalla ajamassa satasen yhteislähtöä. Heti kun jalan koukisti niin sisäreidestä alkoi tuima suonenveto. Kaikki kikat mitä muistissa oli ja googlella löysi otettiin käyttöön ja toivottiin parasta sunnuntain lähtöä ajatellun.



Sunnuntain yhteislähdön lämmitelyssä ainut vaihtoehto oli ajaa kevyttä ja koettaa lämmittää lihaksia niin että sieltä saisi edes vähän kuonaa pois. Heti, kun yritti pyytää lisää tehoa niin vasemman sisäreiden suonenveto tuli luukulle koputtelemaan. Tästä tiesi, jo ettei hyvä heilu. Lähdöstä noin 4 km jälkeen irtosi 9 miehen hatka, jossa oli kaikki yhteiskisan tulostaulun yläosan kuskit mukana. Eli tässä oli pysyttävä, jos halajaa jotain saada tästä kisasta. Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä porukka oli ajanut hyvin yhteen ja eroa pääjoukkoon oli tullut useita minuutteja. Kierroksen suurimpaan nousuun tultaessa porukasta tuli pikkunyppäys, joka sai reiden suonenvedon laakista hitsaamaan kiinni ja se oli siinä sitten. Porukka jatkoi omaa menoaan ja jäin ajelemaan omaa tempoa maaliin. Viimeinen 50 minuuttia menikin sitten NP298w, joka ottaen kaiken kuorman mitä tyhjäpuntissa oli pohjilla oli minulle kyllä mieltä lämmittävä tulos. Kokonaiskilpailun lopputuloksissa sija taisi olla seitsemäs. Kaksi minuuttia jäin kärkiporukalle. That´s life.


Seuraavan kerran hakaneuloja kiinnitetään numerolappuun Porvoon timanttisessa pyöräilyviikonlopussa lauantaina sekä sunnuntaina. Saa nähdä millasta jalkaa siellä on tarjolla.


Tulokset jos ovat oikein. Kukaan ei tiedä täysin varmaksi.

Mikko Rantasen kuvagalleria

Jari Birlingin kuvagalleria

Niki Birlingin blogi Eliten tapahtumista ja omasta ajostaan.